Matka Tokajiin

Huh, on kulunut pitkä aika kun viimeksi kerroin varsinaisia kuulumisiani - mitä täällä on oikein tapahtunut? Olen opiskellut, lukenut kirjoja, maistellut viinejä. Meillä on ollut hauskoja lautapeli- ja korttipeli-iltoja ystäväni Nolanin keskustakämpällä, sillä Nolan osti loistavan lautapelin Settlers of Catan. Vanhemmat kävi kylässä, mikä oli niin loistavaa, että ansaitsee oman blogimerkintänsä pian.

Yksi ehdoton kohokohta, joka on jäänyt tänne dokumentoimatta, oli viikonloppu 28.9.-1.10. jolloin olin Nolanin, Celian, Soyhanin ja Anan kanssa Budapestissa ja Tokajissa. Budapestissa oli ensin vähän jännittävää saapua hostellille, sillä sen ikkunassa oli valtava kyltti "Myytävänä!" - onneksi se oli sentään vielä toiminnassa. Perjantaina käytiin ihan hostellin vieressä olevassa House of Terror -museossa, joka oli aika vaikuttava ja ahdistava, käveltiin kaupungilla ja käytiin Budan linnassa. Näkymä mäen päältä oli upea, ravintolan kallista viiniä sen sijaan kuvailimme maultaan monimutkaiseksi ja vaikeaksi.



Minä ja Nolan syömässä jäätelöä Budapestissa. (Kuva: Celia Bradley)

Budapestissa illalla. (Kuva: Celia Bradley)

Lauantaiaamuna matka jatkui Tokajin viinialueelle, jossa majoituimme ihanaan kartanomaiseen taloon. Saimme sen omistajilta lainaksi neljän hengen polkuauton, jota piti tietysti kokeilla. Hauskaa oli, tosin kääntyminen oli hieman haastavaa. Nolan tutustui viinikellareihin sillä aikaa kun minä, Ana, Celia ja Soyhan tehtiin noin kolmen tunnin patikkaretki Tokajin viereiselle mäelle. Hiki, jano ja nälkä tuli, mutta maisemat olivat upeat. Illalla syötiin ravintolassa, itse herkuttelin pihvillä, ja sitten asettauduttiin meidän majoituskartanon kauniille parvekkeelle nautiskelemaan paikallisista viineistä yömyöhään. Royal Tokaj Áts Cuvée - olet vallannut sydämeni. Aamulla minä tarjouduin tekemään aamiaisen, joten kävelin itsekseni pariin kauppaan ja ostin leipää, hilloja, vettä, appelsiinimehua ja jääteetä, sekä hain grilliltä muovilusikoita ja -veitsiä hillon levittämiseen. Söimme kartanon pihalla ulkokatoksessa.

Minä, Soyhan, Ana ja Celia neljän hengen polkuautossa. (Kuva: Nolan)



Aamupala pihakatoksessa. (Kuva: Celia Bradley)

Sunnuntaina haluamamme juna oli täynnä, joten emme sitten päässeetkään takaisin Pécsiin sunnuntaina kuten alunperin oli tarkoitus. Juna-aikataulujen selvittely oli vähän haastavaa, sillä aseman työtekijä Tokajissa ei puhunut englantia. Yritimme päästä Pécsiin vielä hätäratkaisuna neljällä juna-vaihdolla, mutta junat olivat niin paljon myöhässä ettei sekään onnistunut. Käytimme junassa iPhone-sovellusta katsoaksemme missä olemme menossa, mutta sovellus luuli, että olemme menossa Budapestiin autolla, joten se kertoi meille koko ajan hädissään, että meidän on mentävä äkkiä pois junaradalta ja takaisin tielle ;) Jäimme Budapestiin vielä yhdeksi yöksi ja Soyhanin iPhonen ja netin ja hyvän tuurin ansiosta saimme majoitukseksi vielä ihanamman kämpän kuin ensimmäiseksi Budapest-yöksi. Suunnitelmien muutokset vähän stressasi, mutta loppujen lopuksi yksi extra-yö Budapestissa ei haitannut ollenkaan. Söimme iltapalaa, nukuimme pehmeissä sängyissä ja palasimme Pécsiin maanantaiaamuna junalla väsyneinä mutta onnellisina :)