keskiviikko 29. elokuuta 2012

Kohti seikkailua!

Minä lähden Unkariin. Minä lähden yksin! Minä muutan paikkakunnalle nimeltä Pécs, josta kukaan ei ole koskaan kuullutkaan (kuten olen parikymmentä kertaa sanonut: ”se on pari kolme tuntia Budapestista etelään, yksi eteläisimmistä isoista kaupungeista Unkarissa”).

Olen jännittynyt ja innoissani – eniten pelkään matkustamista paikan päälle, sillä siinä voi moni mennä vikaan. Lento voi peruuntua, saatan eksyä  Budapestissa, en välttämättä löydä hotelliani, 30 kg matkatavaroiden raahaaminen metrossa ei voi olla helppoa, voin myöhästyä junasta, en ehkä löydä opiskelija-asuntolaa kun sitten lopulta pääsen Pécsiin. Jos selvitän tämän kaiken ja onnistun lopulta pääsemään asunnolleni, on tietysti sitten vielä se seikka, että minä todellakin otin kämpän opiskelija-asuntolan solusta. Kun tiedän millaisessa kunnossa unkarilaiset rakennukset yleensä ovat ja minun vuokrani on 60 (!!!) euroa kuukaudessa, kämppä ei voi olla kovin laadukas. Todennäköisesti se on todella ahdas, vetoisa ja remontin tarpeessa, mutta otan sen kokemuksena. Lisäksi haluan ehdottomasti tutustua muihin ihmisiin ja se onnistuu opiskelija-asuntolan solussa todennäköisesti paremmin kuin omassa yksiössä. Jaan makuuhuoneen jonkun toisen opiskelijan kanssa, joten yhteen ihmiseen todennäköisesti ainakin tutustun.

Pakkaaminen on tuskaa, inhoan sitä, enkä osaa päättää mitä tarvitsen mukaan. Toisaalta en todellakaan halua raahata mukanani turhaa tavaraa, toisaalta pelkään, että jos päätän jättää Suomeen opiskeluun liittyvät kirjani, punaiset korkokenkäni tai valokuva-albumin tekotarvikkeeni, tulen sittenkin tarvitsemaan juuri niitä.

Paperityöt ovat kunnossa. Olen vaihtanut rahaa forinteiksi. Olen ostanut uuden sateenvarjon. Olen palauttanut kirjaston kirjat. Olen pakannut – ainakin melkein – niin niin inhottavaa kuin se olikin. Olen tavannut ja halannut lähimmät sukulaiset, perheenjäsenet ja ystävät ja saanut kannustavia sanoja repun täyteen.

On aika lähteä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti