lauantai 8. joulukuuta 2012

No opittiinkos sitä jotain... ja entä unkaria?

Talvi tuli vihdoin! Lumi satoi ensin viime sunnuntaina, sitten suli melkein kokonaan, ja nyt tänään tuli uusi myräkkä. Hyvä saada pientä esimakua siitä, millaista sitten Suomessa on. Tosin täällä pakkasta oli tänään vain -2.



Tämän päivän jälkeen on jäljellä enää 11 päivää Unkarissa... Uskomatonta miten nopeasti aika on mennyt. Monet kaverit lähtee täältä jo ennen minua, joten nyt vietetään viimeisiä yhteisiä iltoja. Surettaa, mutta otan loppuajasta kyllä kaiken irti. Opinnotkin alkaa olla jo kasassa, sillä enää yksi koe sekä yksi taideprojektin esittely jäljellä. Minulla oli täällä loppujen lopuksi 5 kurssia, eikä niistä mikään ollut kovin työläs. Ryhmät oli ihanan pieniä.

- The Gothic and Fantastic in English Literature, MA, 5 op. Joka viikko luettiin lyhyt kirja tai muutama novelli, joista keskusteltiin tunnilla. Noin 12 henkeä kurssilla. Läsnäolopakko/suositus 80% luennoista (1,5h / viikko). Loppuessee 3000 sanaa.

- "Portraits of British Canonical Authors", joka vaihtuikin: Poetics of the Body in the Works of Seamus Heaney and Medbh McGuckian, MA, 3 tai 5 op (vielä epäselvää). Joka viikko luettiin 3-4 runoa, joista keskusteltiin tunnilla noin 8 hengen ryhmässä. Läsnäolopakko 80% luennoista (2,5h/viikko). Kaksi esseetä, molemmat 1800 sanaa.

- Introduction to Hungarian Culture and Literature, BA, 3 tai 6 op (vielä epäselvää). Luennot 1,5h/viikko, vaihtuvat luennoitsijat, ei läsnäolopakkoa. Ryhmä 4-8 henkeä opiskelijoiden aktiivisuudesta riippuen. Koekysymykset saatiin etukäteen ja viiteen kysymykseen kuudesta pitää kirjoittaa lyhyt vastaus - tämä koe on ensi viikolla. Ei läksyjä.

- Intermedia - Contemporary art, 4 op. Luennot olivat alkusyksystä ja ne kestivät 1,5-3,5 tuntia riippuen miten paljon opettaja innostui puhumaan ja näyttämään kuvia ja videoita. Kurssilla meitä oli vain 4 opiskelijaa. Lopun syksyä tehtiin taideprojekteja (minulla neulanreikäkamera), jotka esitellään joulukuun 17. päivä.

- Unkarin kielikurssi 3h/viikko, 9 op. Ei läsnäolopakkoa. Noin 15 hengen ryhmä, mutta välillä tunneilla oli paikalla vain 4 ihmistä. Läksyjä ja kirjoitelmia pitkin lukukautta, mutta niissä ei koskaan mennyt kovin kauan. Kirjallinen ja suullinen koe.

Eniten opin varmaan noilta syventäviltä kirjallisuuden kursseilta, joissa kirjoitin esseet. Ainakin Seamus Heaney on runoilijana tullut tutuksi ja tykästyin hänen runoihinsa tosi paljon. Samoin Medbh McGuckianista pidin, vaikka hänen runonsa tuntuivatkin tosi vaikeilta. Niin kauan kuin niistä voi nautiskella tunnelmoiden niin tykkään, mutta sitten kun pitää analysoida rivi riviltä niin nousee hiki pintaan. Kauhukirjallisuudesta opin paljon lisää ja teoria kytkeytyi kivasti teksteihin. Nyt osaa paremmin eritellä ja analysoida kyseistä genreä. Keskustelut kurssilla olivat erittäin antoisia.

Unkarin kirjallisuuden kurssi jäi aika hajanaiseksi, sillä jokainen luennoitsija piti vain kaksi luentoa ja sitten vaihtui, ja joka opettajalla oli todella erilainen tyyli. Osa pelkästään luennoi, mikä oli aika tylsää. Mutta oli tälläkin kurssilla hetkensä: parhaiten ehdottomasti jäi mieleen novellit ja näytelmät, joita luettiin eläytyen ääneen (huippuhauskaa, muutaman kerran naurettiin vedet silmissä!!). Lisäksi oli se hetki, kun yksi opettaja kannustuksen / painostuksen jälkeen lauloi meille kauniilla äänellään unkarin herkän ja hitaan kansallislaulun ("Himnusz"), joka on muuten aika poikkeuksellinen kansallislaulujen joukossa: se on rukous. Veti hiljaiseksi. Ja sai meiltä raikuvat aplodit.



Niin, ja tuo kielikurssi.  Kyllä minä olen täällä vähän unkaria oppinut, ja sen käyttöön on koko ajan vähän enemmän rohkaistunut. Tässä kaksi esimerkkiä, mitkä ovat hienoimpia hetkiäni unkarin kielen käytössä täällä. Nämä keskustelut siis kävin kokonaan unkariksi.

Kaupassa:
Minä: Anteeksi, puhutko englantia?
Myyjä: En.
Minä: Missä on kananmunia?
Myyjä: Tuolla, vihannesten ja hedelmien luona.
Minä: Kiitos. Ja onko teillä parmesaania? Italialaista parmesaania?
Myyjä: (vie minut oikealle hyllylle) Tässä.
Minä: Onko öö... Ei tämä... (käsieleitä, että haluan palana)?
Myyjä: Valitettavasti ei.
Minä: Okei. Ja missä on (lunttaan lapusta "szódabikarbóna") ruokasooda?
Myyjä: (osoittaa oikean hyllyn) Tuolla, mausteissa.
Minä: Kiitos oikein paljon.
Myyjä: Ei mitään, ole hyvä.


Taksikuski: Hyvää iltaa!
Minä: Hyvää iltaa.
Taksikuski: Minne mennään?
Minä: Haluaisin mennä Boszorkány-asuntolalle.
Taksikuski: Selvä. Jnsdjlkfndsljkfnadjlf (jotain käsittämätöntä)
Minä: Anteeksi, en ymmärrä. Puhun vain vähän unkaria.
Taksikuski: Aaa. Oletko opiskelija täällä?
Minä: Kyllä.
Taksikuski: Lääkiksessä?
Minä: En. Opiskelen kirjallisuutta ja unkarin kieltä.
Taksikuski: Mistä olet kotoisin?
Minä: Olen kotoisin Suomesta.
Taksikuski: Ahaa! Suomi ja unkari ovat sukulaiskieliä! (olen aika ylpeä että ymmärsin tämän)
Minä: Joo, niin!
Taksikuski: Äsh, tämä liikenne... Autoilijat nukkuvat! (ja ymmärsin tämänkin!!)
Minä: Mm-m.
Taksikuski: No niin, täällä ollaan. 900 forinttia.
Minä: 1100 forinttia, kiitos paljon!
Taksikuski: Kiitos! Hei hei! Hyvää viikonloppua!
Minä: Kiitos, hei hei!

Eniten käytän kiitosta, hyvää päivää ja heiheitä, mutta kaupungilla ja kahviloissa asiointikin yleensä onnistuu unkariksi. Monesti tosin tarjoilijat ja muut alkavat puhua englantia, kun huomaavat etten osaa unkaria kovin paljon, mutta on oikestaan ilahduttavaa törmätä ihmisiin jotka eivät osaa englantia. Silloin pääsee harjoittelemaan unkaria! Taksinkin sinnikkästi tilaan puhelimessa unkariksi, vaikka toisessa päässä sitten toisinaan vastaavat että "Thank you, bye bye" - eli ei se tainnut ihan unkarilaiselta kuulostaa.

Tällä viikolla täti ja setä kävi kylässä Suomesta, niin oli ihana vielä kiertää niiden kanssa kaikki lempikahvilat ja ravintolat. Étkező Street food & Wine bar veti kyllä tällä kertaa ylivoimaisesti pisimmän korren livemusiikin, erinomaisen ruoan ja juoman sekä mukavan tarjoilijan ansiosta. Sitä paikkaa tulee varmasti ikävä.

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Aamutunnelmia, joulufiiliksiä ja lähdön haikeutta

Tänään oli ihana aamu: tehtiin amerikkalaisen Celian kanssa lettuja ja syötiin ne nutellan, banaaniviipaleiden ja tomusokerin kanssa. Lettujen paisto oli vähän haastavaa ensinnäkin siksi, että meidän kerroksen keittiö oli täynnä lasinsirpaleita humalaisten juhlijoiden jäljiltä (aargh!!) ja toisen kerroksen keittiöistä oli sähköt poikki. Kiivettiin siis kolmanteen kerrokseen kokkaamaan. Lastaa ei ollut, mutta käytettiin leivontanuolijaa, ja sillä saatiin joten kuten letut käännettyä. Kun letut oli valmiita, tajuttiin ettei meillä ole puhtaita lautasia kuin yksi, joten Celia söi lettunsa lautaselta ja minä söin leikkuulaudalta. Naapurihuoneesta Hedviga toi meille kahvia ja se oli tosi hyvää, vaikka olikin pikakahvia. Niin ja mukeja meillä ei ole ja lasitkin vähän vähissä, joten join sitten juomalasista kahvia ja viinilasista vettä. Ah, vaihtariopiskelijaelämä!!

Sää on vihdoin päättänyt kääntyä kunnolla syksyn puolelle ja pian varmaan saadaan talvikin tänne. Ulkona on +3 astetta, sateista ja sumuista. Pari viikkoa sitten täällä oli vielä joinain päivinä +17 ja kesäistä auringonpaistetta! Nyt näyttää tältä:

Pilvistä on...

...ja sumuista (tai likainen ikkuna).

Joulufiilis on säästä huolimatta jo saapunut! Lahjoista melkein puolet on jo hankittuna ja paketoituina. Muutama paketti lähtikin jo Suomeen täällä kyläilleen tätini mukana. Täti toi myös joulukalenterin, jeee! Tänne asuntolalle on meidän kerrokseen pystytetty (vähän surkea) joulukuusi, joka valitettavasti on päätynyt humalaisten juhlijoiden koristelun kohteeksi ja no - katsokaa itse. Toivottavasti vielä ennen joulua saadaan se nätimpään kuntoon.

"Kaunis" joulukuusemme.
Löysin suloista joulupaperia ja punaista paperinarua paketointiin.

Joulufiilistä on vielä lisännyt se, että tänne Pécsiin aukesi joulumarkkinat. En tiennyt yhtään, että täälläkin olisi, luulin että se on vain isompien kaupunkien juttu. Koko pääaukio, pääkatu ja myös alempi Kossuth-aukio ovat täynnä puisia kojuja (pikkumökkejä). Sieltä löytyy käsitöitä, kynttilöitä, ranskalaisia lettuja (crêpes), suklaita, karkkeja, hilloja, juustoja, viinejä, lämmintä punaviinijuomaa (mulled wine), unkarilaista pikkusyötävää... En ole vielä ehtinyt edes käydä joka kojulla. Pääaukiolle on pystetty iso joulukuusi ja sen valot sytytettiin nyt joulukuun alussa. Joululaulut soivat kaiuttimista ja välillä markkinoilla pyörii myös viulisti ja hanurinsoittaja viihdyttämässä ihmisiä livemusiikilla. Vähemmästäkin tulee jouluolo!

Silti vähän surettaa, kun tämä mahtava Erasmus-vaihto nimittäin päättyy kohta. Loppubileet pidettiin viime torstaina ja itku oli herkässä, kun tajusi, että minä lähden Suomeen ja ihmiset lähtee kotiin kuka minnekin ja niitä ei välttämättä näe enää ikinä. Onneksi osa ystävyyksistä varmasti säilyy ja jää elämään, ja sitten on ihania kyläilypaikkoja ympäri Eurooppaa ja Amerikassa asti.

Kaikkien ihanien muistojen lisäksi minulle jää myös viinipullonkorkit, joita olen kerännyt. Osan muistan ihan selvästi, että tämän viinin join juuri sinä iltana tiettyjen ihmisten kanssa. Niistä kokoan jonkinlaisen taulun tähän tyyliin (tämä tässä on kenkälaatikon kansi):


P.S Kuinka moni korkki on tokajilaista viiniä? ;)