maanantai 22. lokakuuta 2012

Matka Tokajiin

Huh, on kulunut pitkä aika kun viimeksi kerroin varsinaisia kuulumisiani - mitä täällä on oikein tapahtunut? Olen opiskellut, lukenut kirjoja, maistellut viinejä. Meillä on ollut hauskoja lautapeli- ja korttipeli-iltoja ystäväni Nolanin keskustakämpällä, sillä Nolan osti loistavan lautapelin Settlers of Catan. Vanhemmat kävi kylässä, mikä oli niin loistavaa, että ansaitsee oman blogimerkintänsä pian.

Yksi ehdoton kohokohta, joka on jäänyt tänne dokumentoimatta, oli viikonloppu 28.9.-1.10. jolloin olin Nolanin, Celian, Soyhanin ja Anan kanssa Budapestissa ja Tokajissa. Budapestissa oli ensin vähän jännittävää saapua hostellille, sillä sen ikkunassa oli valtava kyltti "Myytävänä!" - onneksi se oli sentään vielä toiminnassa. Perjantaina käytiin ihan hostellin vieressä olevassa House of Terror -museossa, joka oli aika vaikuttava ja ahdistava, käveltiin kaupungilla ja käytiin Budan linnassa. Näkymä mäen päältä oli upea, ravintolan kallista viiniä sen sijaan kuvailimme maultaan monimutkaiseksi ja vaikeaksi.


Minä ja Nolan syömässä jäätelöä Budapestissa. (Kuva: Celia Bradley)

Budapestissa illalla. (Kuva: Celia Bradley)

Lauantaiaamuna matka jatkui Tokajin viinialueelle, jossa majoituimme ihanaan kartanomaiseen taloon. Saimme sen omistajilta lainaksi neljän hengen polkuauton, jota piti tietysti kokeilla. Hauskaa oli, tosin kääntyminen oli hieman haastavaa. Nolan tutustui viinikellareihin sillä aikaa kun minä, Ana, Celia ja Soyhan tehtiin noin kolmen tunnin patikkaretki Tokajin viereiselle mäelle. Hiki, jano ja nälkä tuli, mutta maisemat olivat upeat. Illalla syötiin ravintolassa, itse herkuttelin pihvillä, ja sitten asettauduttiin meidän majoituskartanon kauniille parvekkeelle nautiskelemaan paikallisista viineistä yömyöhään. Royal Tokaj Áts Cuvée - olet vallannut sydämeni. Aamulla minä tarjouduin tekemään aamiaisen, joten kävelin itsekseni pariin kauppaan ja ostin leipää, hilloja, vettä, appelsiinimehua ja jääteetä, sekä hain grilliltä muovilusikoita ja -veitsiä hillon levittämiseen. Söimme kartanon pihalla ulkokatoksessa.

Minä, Soyhan, Ana ja Celia neljän hengen polkuautossa. (Kuva: Nolan)


Aamupala pihakatoksessa. (Kuva: Celia Bradley)

Sunnuntaina haluamamme juna oli täynnä, joten emme sitten päässeetkään takaisin Pécsiin sunnuntaina kuten alunperin oli tarkoitus. Juna-aikataulujen selvittely oli vähän haastavaa, sillä aseman työtekijä Tokajissa ei puhunut englantia. Yritimme päästä Pécsiin vielä hätäratkaisuna neljällä juna-vaihdolla, mutta junat olivat niin paljon myöhässä ettei sekään onnistunut. Käytimme junassa iPhone-sovellusta katsoaksemme missä olemme menossa, mutta sovellus luuli, että olemme menossa Budapestiin autolla, joten se kertoi meille koko ajan hädissään, että meidän on mentävä äkkiä pois junaradalta ja takaisin tielle ;) Jäimme Budapestiin vielä yhdeksi yöksi ja Soyhanin iPhonen ja netin ja hyvän tuurin ansiosta saimme majoitukseksi vielä ihanamman kämpän kuin ensimmäiseksi Budapest-yöksi. Suunnitelmien muutokset vähän stressasi, mutta loppujen lopuksi yksi extra-yö Budapestissa ei haitannut ollenkaan. Söimme iltapalaa, nukuimme pehmeissä sängyissä ja palasimme Pécsiin maanantaiaamuna junalla väsyneinä mutta onnellisina :)

torstai 11. lokakuuta 2012

Taideprojekti 3: Matchbox pinhole camera number 2

Vihdoinkin saatiin Soyhanin kanssa aikaiseksi tehdä uusi neulanreikäkamera ja otettiin filmillinen uusia kuvia! Oikeastaan tämä on jo kolmas kamera, jonka teimme. Kamera numero kaksi epäonnistui, sillä filmi jumittui ja repesi ennen kuin otimme yhtään kuvaa. Purimme sen kameran ja hyödynsimme sen osia tässä uudessa. Erilaista verrattuna ensimmäiseen kameraan on neulanreiän koko: se on nyt selvästi pienempi ja kuvat sen myötä tarkempia. Pohdimme onko reikä jopa liian pieni, sillä kuvista tuli nyt melko rajattuja, reunaa on paljon ja itse kuva on melko pieni. Uuden kameran myötä - ja myös ihan inhimillisten virheiden vuoksi kuvaustilanteessa - mokasimme tällä kertaa valoitusajoissa melko paljon. 36 kuvasta kymmenen oli melko onnistuneita, kuudessa näkyy edes jotain ja kymmenen oli käytännössä kokonaan valkoisia tai mustia. Se on niin tarkkaa, pitääkö luukkua auki esim. 2, 4 vai 6 sekuntia, ja aurinko ja valo pitää huomioida joka kuvaustilanteessa erikseen. Koko ajan oppii uutta.

Sää on ollut täällä melko pilvinen ja syksyinen, joten odottelimme kameran kanssa monta päivää parempaa säätä. Tänään onneksi oli aurinkoa ja kuvasimme noin tunnin ajan puistossa ja keskustassa. Kuvien erilaiset muodot muuten johtuvat skannauksesta ja siitä, miten rajasimme kuvat tietokoneella - paperikuvissa kaikki ovat samanlaisia. Tässä tuloksia:


Soyhan istumassa Spar-kaupan edessä.


Katukuva, Klimo György utca.
 
Katukuva, Petőfi utca.

Minä pääaukiolla (Széchenyi István tér).

 
Minä ja maisema Pécsissä.

Puistossa - kuva siten että minä makaan selälläni nurmikolla.
 
Ja tässähän minä makoilen.
 
Soyhan ja taustalla sadoittain lemmenlukkoja aitaan kiinnitettynä. Ne ovat hitti täällä Pécsissä!
 
 

Soyhan keltaista rakennusta vasten keskustassa. Ihan vain koska Soyhanilla oli keltainen paita.
 
 
Minä ja Soyhan katedraalin edessä. Melkeinpä parhaiten taitaa onnistua nämä yhteistyönä otetut kuvat, joissa Soyhan pitää kameraa ja minä avaan ja suljen luukun.
 
Luulen, että teemme vielä uuden kameran tai pari, mutta näistä kuvista joitain saatamme jo käyttää taidekurssin lopputyössä. Kommentteja otetaan ilolla ja mielenkiinnolla vastaan ;)