Taideprojekti 2: Viesti valokuvissa

Tässä toinen taideprojekti, joka syntyi täällä Pécsissä. Suurimman osan kuvista otti Ana, mutta mukana oli myös muita ihania avustajia. Kuvat lähetin eräälle erityiselle Suomeen <3

Taideprojekti 1: Matchbox pinhole camera number 1

Päätin osallistua vielä yhdelle kurssille. Sen nimi on "Intermedia - Contemporary Art" ja siellä käsitellään uusien taidemuotojen kehitystä, aiheina mm. valokuvaus, elokuva, radio ja sarjakuvat. Kurssilla pitää lisäksi toteuttaa itse jokin taideprojekti. Yhtenä vaihtoehtona oli tehdä itse yksinkertainen filmikamera ja ottaa sillä kuvia. Innostuin tästä ja toteutin toisen kurssilaisen, turkkilaisen Soyhanin kanssa tulitikkuaskista ja filmistä kameran. Tämä on vasta ensimmäinen yritys eli pelkkä prototyyppi, jonka pohjalta teemme uuden paremman kameran ja opimme myös millainen valoitusaika on sopiva. Rakennukseen meni pari tuntia, valokuvaukseen toiset pari ja kehitys hoitui tunnissa. Oli tosin haastavaa selittää valokuvausliikkeessä jossa kukaan ei puhu englantia, että haluamme kuvat vaikka ne ovatkin utuisia ja tärähtäneitä. Lopulta meidät pyydettiin tiskin taakse tietokoneen ääreen ja keskustelimme kirjallisesti Google Kääntäjällä - ja saimme kuvat.

Tässä muutama kuva kameran rakennuksesta :) Ohjeet löytyvät muuten englanniksi http://www.matchboxpinhole.com/.

 

Tarvikkeet kameraan: kaksi filmirullaa (uusi ja käytetty, mutta meillä ei ollut käytettyä, joten ostimme kaksi uutta), tulitikkuaski, mustaa teippiä, nuppineula, viivotin, musta tussi, leikkuri, sakset, oluttölkki. Lisäksi lyijykynä.

 

 

Leikkasimme reiän tulitikkuaskin kylkeen ja kiinnitimme siihen oluttölkin palasen, jossa on pieni neulanreikä kuvien ottamista varten. Rakensimme luukun, jota avaamalla ja sulkemalla reiästä pääsee valoa filmille eli jonka avulla otetaan kuvat.

 

Haastavinta oli rakentaa "clicker" eli pieni väkänen, joka napsahtaa kun filmiä kiertää eteenpäin. Nämä klikkaukset laskemalla tietää, että siirtää filmiä sopivan verran. Meidän yksi kuvaruutumme oli 6 klikkausta.

 





Tässä kamera on jo melkein valmis: täysi filmirulla on kiinnitetty "valotiiviisti" tulitikkuaskiin. Tulitikkuaskin toinen puolisko työnnetään vielä paikalleen ja siinä näkyvä neliö on otettavien valokuvien kehys. Vasemmalla näkyy tyhjä (tyhjensimme sen) filmirulla, johon ottamamme kuvat menevät.

 

 

Valmis kamera takaa! Tyylikäs vai mitä ;)

 

 

Valmis kamera edestä, luukku auki.

 

 

Otimme kuvat aurinkoisella kelillä ja totesimme, että luukkua kannattaa pitää auki noin 1,5 sekuntia parhaan tuloksen saamiseksi. Ainoa miinus kamerassa oli, että teimme vahingossa liian ison reiän (niin pieneltä kuin se näyttääkin!), minkä vuoksi kuvista tuli hyvin epätarkkoja - tästä varoitettiin ohjeissa! No, parempi onni ensi kerralla. Teemme seuraavan kameran varmaankin jo lähipäivinä. Olin joka tapauksessa riemuissani jo siitä, että filmille tuli jotain. Olimme varautuneet siihen, että koko filmi on musta liian pitkän valoitusajan vuoksi ja tavoitteena oli 1-2 kuvaa joissa näkyy jotain. Tässä taiteellisia tuloksia tämän päivän kuvaussessiosta:

 

 

 

 

 

Ja tässä vielä koko filmi, ei se sentään musta ollut:

 

Pian luvassa päivitystä, kunhan teemme ja testaamme uuden kameran. Ja ehkäpä muitakin taiteellisia projekteja ilmestyy tänne...!



 

Ongelmia, onko niitä?

On nyt ollut sellaista hehkutusta nämä aiemmat kirjoitukseni, että ajattelin hieman avautua siitä, että täällä on ollut joitain ongelmiakin. Viime kerralla tosiaan kirjoitin rikkinäisestä kuivausrummusta. No, nyt kuivausrumpu on "korjattu" eli se kyllä pyörii tunnin verran pitäen hirveää meteliä, jos sinne syöttää 1,5 euroa, mutta valitettavasti se ei kyllä edelleenkään kuivaa vaatteita. Lämpötilan tai tehon säätimiä ei ole ja ainakin omat vaatteeni tulivat kuivausrummusta edelleen hyvin kosteina eilisiltaisen yrityksen jälkeen - ja huone on jälleen täynnä joka puolella roikkuvia pyykkejä :P Lisäksi tällä viikolla asuntolassa on ollut 4 palohälytystä, jotka kaikki ovat olleet vääriä hälytyksiä. Ja palohälytin pitää täällä aivan hirveää korvat tappavaa meteliä, aargh! Tässä muuten kuva asuntolasta. Minä asun ensimmäisessä kerroksessa.

Toinen huomionarvoinen asia on se, että kurssini alkoivat tällä viikolla. Niille rekisteröityminen ei ole ollut aivan helppoa, sillä vaikka suurimmalle osalle meistä annettiin toimivat tunnukset netin kurssi-ilmoittautumiseen, niin ilmoittautumisaikana haluamiamme kursseja ei löytynyt järjestelmästä. Nyt kun vaihto-opiskelijoille suunnatut kurssit lopulta ovat netin systeemissä, ilmoittautumisaika on jo päättynyt. Joudun siis kulkemaan joka kurssille mukanani vihko, johon opettaja antaa allekirjoituksen, että antaa minulle luvan tulla kurssille. Sitten kiikutan allekirjoitukset tiedekunnan Erasmus-koordinaattorille hänen toimistoonsa tiettyyn kellonaikaan, jolloin hän laittaa minut kursseille virallisessa järjestelmässä. Helppoa kuin mikä, kiitos tästä...

Kurssit ovat kuitenkin mielenkiintoisia. Otin neljä kurssia: unkarin kielikurssin (9 op), Introduction to Hungarian Culture and Literature (6 op), Portraits of British Canonical Authors (5 op) ja The Gothic and Fantastic in British Literature (5 op). Kaksi jälkimmäistä ovat syventäviä kursseja (MA-taso) ja ne ovat selvästi haastavimpia, jo ihan sen vuoksi että minulla on juuri ja juuri riittävä englannin taso että pystyn lukemaan kurssin tekstejä, kuuntelemaan englanninkielistä luennointia ja ottamaan muistiinpanot sekä osallistumaan parin tunnin mittaisiin englanninkielisiin tekstianalyysikeskusteluihin. Erittäin vaikeaa on, mutta mielenkiintoista. Siinä tunnen itseni hieman huijatuksi, että kurssi "Portraits of British Canonical Authors" -kurssilla luetaan ja analysoidaan kahta irlantilaista runoilijaa. Sisältö on siis aika paljon muuttunut alkuperäisestä kurssikuvauksesta. Mikäs siinä, kun kuitenkin mielenkiintoinen kurssi.

Hieman nolottaa myöntää, mutta minulle tuottaa erittäin suuria ongelmia oikeiden luokkien löytäminen yliopistolta. Se on sellainen viisikerroksinen sokkelo, ettei mitään järkeä. Tulee mieleen Tylypahka, sillä portaikot joista pääsee kulkemaan vaihtelevat päivän mittaan: noin neljän aikoihin ympäri yliopistoa lukitaan joitain portteja ja ovia, niin ettei enää pääsekään ulos sieltä mistä tuli sisälle - ja minun kurssinihan loppuvat usein vasta viideltä. Lisäksi hississä on 9 numeroa, vaikka rakennuksessa vain viisi kerrosta, koska se mille puolelle ovi aukeaa on numeroitu erikseen - jos siis etsin luokkaa 324 kolmannessa kerroksessa, minun pitää osata haluta hissillä "paikkaan" 5 eikä 3, ja se pitää vain tietää! Portaikkoja on kymmenittäin ja usein yhtä portaikkoa pitkin voi edetä vain yhden tai kaksi kerrosväliä ja sitten täytyy etsiä jokin toinen portaikko. Että silleen. Mutta on hyvä keino tavata unkarilaisia opiskelijoita tällä keskustelunavaajalla: "Anteeksi, mutta puhutko englantia? Olen ulkomainen opiskelija enkä löydä tätä luokkaa. Tuntini alkoi kymmenen minuuttia sitten."

 

Ah niin ihana yliopisto, humanistinen tiedekunta.

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä valitan asuntolan lakanoista. Ne ovat liian pienet näihin sänkyihin. Lakana siis ihan oikeasti on lyhyempi kuin minun patjani, sitä ei saa viritettyä siihen mitenkään päin. Joudun joka ikinen aamu toteamaan, että lakana on irronnut puolesta sängystä ja laittamaan sen uudelleen paikoilleen - ihanaa! Voisi tietysti harkita, että hakee kaupasta uuden aluslakanan.

  

Hyvällä meiningillä kuitenkin eteenpäin! ;)

Kuivausrumpu rikki...

Pakko kertoa: pesin tänään pyykkiä ensimmäistä kertaa. Pesin yhdessä turkkilaisen ystäväni kanssa siten, että laitoimme minun ja hänen tummat vaatteet yhteen koneeseen, ja toiseen molempien vaaleat. Pyykkäys sujui hyvin, mutta kun olimme ladanneet vaatteet kuivausrumpuun, siitä puuttuikin virtakatkaisija ja sen tilalla oli reikä. Kysyimme neuvonnasta (täällä on neuvontatiski!) ja he sanoivat, ettei hostellilla ole enää kuivausrumpua, koska se on rikki, eivätkä he tiedä milloin uusi tulee. Great. Kysyimme, missä vaatteet sitten pitäisi kuivata ja he vain levittelivät käsiään ja sanoivat, että ulkona kyllä paistaa aurinko, mutta siellä ei ole telineitä tai mitään. Neuvoivat, että "käyttäkää mielikuvitustanne ja laittakaa ne huoneeseenne". Joten tehtiin niin.

 

Kymmenkunta henkaria ja ikkunalauta pääsivät käyttöön. Kuvassa ei näy, mutta myös neljä kaapinovea ja naulakko hyödynnettiin :P Näin varmaan jatkossakin ellei uutta kuivausrumpua tule.

 

Ruokaa, juhlimista, maisemia ja ystäviä

Mitä enemmän päiviä kuluu, sitä enemmän rakastan tätä kaupunkia! Olen viettänyt paljon aikaa keskustassa ja tutustunut ravintoloihin - ne ovat ihania. Enoteca & Bistro Corso -nimisessä ravintolassa rohkaistuin maistamaan ensimmäistä kertaa elämässäni beef carpacciota ja tartaria, joten paikallinen raaka liha on testattu ja se on taivaallista. Myös pääruoka (kanaa  ja parmesaanirisotottoa) oli loistava. Kuvia annoksista löytyy https://www.facebook.com/enotecacorso/photos siis olkaa hyvät ja kuolatkaa. 

Jo viime keväältä tuttu Trafik oli myös ihan mukava paikka, vaikkakin sen omistajat ovat vaihtuneet ja englanninkielistä menua ei ollut vielä - siellä otin varovaisesti kananfilettä, koska sen kuvauksen ainakin ymmärsin unkariksi. Samoin on tullut testattua hyvä pihviravintola ja pastapaikka. Jäätelökin on maistunut: kookos, sitruuna, lime ja straciatella. Cukrászdat eli kahvila-konditoriat ovat toistaiseksi jääneet väliin lähinnä siksi, että yleensä nautin jäätelöni tai jälkiruokani ravintolassa, mutta niidenkin herkkuihin tulee varmaan vielä tutustuttua. Mutta aion todella myös tästä hetkestä lähtien tehdä enemmän ruokaa itse täällä hostellilla, ensimmäisellä viikolla saa vähän hemmotella itseään ravintolaruoalla, vai mitä? Ja syynä on ollut sekin, että olen tutustunut kaupunkiin amerikkalaisen Nolanin ja kroatialaisen Anan kanssa, joten siinä kävellessä on aina iskenyt nälkä ja on ollut helpointa istua johonkin keskustan ravintolaan. Tässä on ystäväni Ana (häneltä on lupa kuvien laittamiseen):

Pieni suru on ollut puserossa siitä, että ihana turkkilainen kämppikseni muuttaa pois. Ei tosin siis kokonaan, eri huoneeseen vain. Tämä kerros, jossa me nyt ollaan asuttu, on ns. bilekerros eli porukka huutaa käytävässä kännissä vielä aamuviideltäkin. Itse olen saanut silti nukuttua yllättävän hyvin, en ole heräillyt juuri ollenkaan. Kämppistäni se kuitenkin häiritsee pahasti, joten hän siirtyy toiseen kerrokseen eri päähän taloa jonkun portugalilaisen kämppikseksi, ja minä jään yksin. Hän vie samalla mukanaan kaikki ruoanlaittovälineet, lautaset, lasit ja ruokailuvälineet, joten minun pitää käydä shoppailemassa omat. Olin juuri tottunut ajatukseen, että asun kämppiksen kanssa ja on aina joku jonka kanssa jutella, joten olen vähän pettynyt. Pitää vaan sitten entistä enemmän ryhtyä sosiaaliseksi menemällä toisten huoneisiin ja ulos yhdessä, etten jää itsekseni tänne omaan rauhaani.

Toissapäivänä torstaina täällä oli tervetuliaisbileet (Welcome party eli ns. Flag party), jossa jokaisen poskeen tai käteen maalattiin hänen oman maansa lippu. Siellä saatiin aluksi pieni esittely tulevan syksyn ohjelmasta, kuten viininmaistelusta, bileistä, maaesittelyistä, Pécsin karnevaaleista, retkestä Budapestiin jne. Kuulostaa siltä, ettei ainakaan tule tekemisen puute! Esittelyn jälkeen meille tarjottiin unkarilaista buffetruokaa, lähinnä erilaisia salaatteja, jotka olivat ihan syötäviä, mutta eivät erityisen herkullisia. Sitten olikin tanssimisen aika! Musiikki oli aivan loistavaa ja meininki katossa. Täydellä tanssilattialla oli katossa tuulettimet, jotka kääntyilivät ja puhalsivat ihanaa viileää ilmaa - aivan loistava idea, sillä jaksoi tanssia pidempään, kun välillä sai 'tuulenvireen' kasvoillensa. Jalkani olivat jo etukäteen kipeät kaikesta kaupungilla kävelystä ja torstaina todella tanssin ne muusiksi punaisissa korkokengissäni, mutta se oli sen arvoista. Omassa tanssiporukassani (joka kyllä tietysti vähän vaihteli) olivat edustettuna ainakin Turkki, Amerikka, Kroatia, Espanja, Viro ja Suomi ja tanssimme noin iltayhdeksästä keskiyöhön, minkä jälkeen taksi vei meidät takaisin asuntolalle. Siellä meitä odotti positiivinen yllätys: joku oli unohtanut käytävän pöydälle kirsikkapiirakan. Kyselimme ja joku kertoi, että he olivat syöneet sitä päivällä, mutta kukaan ei enää halunnut sitä. Kämppikseni varasti siitä huoneeseemme neljä palaa ;) Asuntola-asumisen hyviä puolia, nams ;)

Eilinen oli minulla löhöpäivä. Olin väsynyt juhlimisesta (vaikka en edes juonut paljon, ihan oikeasti!) ja kaikesta tästä sosiaalisuudesta ja lisäksi erittäin kipeät jalkani sanoivat, etteivät suostu kävelyttämään minua minnekään. Joten torkuin, luin kirjaa, söin kämppikseni tekemiä lämpimiä voileipiä ja istuin tietokoneella koko päivän. Illalla tuutorini Jättiläinen (se on hänen lempinimensä, "Giant", koska hän on kaksimetrinen) tilasi hostellille pizzaa ja söimme sitä hänen huoneessaan, joten minun ei tarvinnut kävellä juuri hissiä kauemmas. Jättiläisen huone on kuudennessa kerroksessa ja sieltä oli upea auringonlaskunäkymä:

Eikä näkymä oman huoneenikaan ikkunasta tänään aamupäivällä ole mikään huono. Taivas on aivan sininen ja pilvetön!

 

Ei muuta tällä kertaa. Kohtapuoliin varmaan kysäisen jaloiltani, joko käveltäisi kauppaan.

Perillä - ja hyvältä vaikuttaa :)

Jes, täällä ollaan! Lento Budapestiin sujui mukavasti suomalaisten lomailijoiden keskellä, matkalaukkukin tuli perille ja otin sitten bussin 200E metroasemalle. Budapestin metrosysteemi oli aiemmilta kerroilta sen verran tuttu, ettei ollut sen kanssa mitään ongelmaa ja laukkujenkin kanssa pärjäsin joten kuten - vaikka ne kyllä painoi ihan hirveästi, yhteensä noin 32 kiloa. Parin metromatkan jälkeen tulin maan pinnalle, lähdin kuin ihmeen kaupalla oikeaan suuntaan ja yhtäkkiä oikea hotelli vain oli edessäni. Oli ihana ottaa viileä suihku, nauttia illallinen hotellin ravintolassa (fiini alkuruoka ja pääruoka yhteensä noin 18 euroa) ja nukahtaa pitkille unille pehmeään sänkyyn.

Junamatka Pecsiin seuraavana aamuna oli hikinen, mutta selvisin siitäkin. Unkarilaiset osoittautuivat herrasmiehiksi, kun toinen ensin kantoi matkalaukkuni aseman portaita ylos ja sitten toinen vielä nosti tavarani junaan, kun huomasi minun olevan hieman pulassa niiden kanssa.  Täällä Pecsissa otin sitten taksin hostellille (vain 4 euroa) ja täytin joukon papereita saadakseni asunnon. Minut majoitettiin samaan makuuhuoneeseen tosi mukavan turkkilaisen tytön Gizemin kanssa. Tuntui, että tultiin toimeen heti ensihetkestä ja puolen tunnin jälkeen vuodatettiin jo toisillemme elämäntarinoitamme. Mahtavaa!

Ensimmäisenä iltana oli bileet, joihin en väsymykseltäni juuri osallistunut, mutta juttelin kuitenkin ihmisille muutaman tunnin ajan. Täällä on ihan ok naapurustolle, että opiskelija-asuntolan pihalle isketään isot stereot täysille ja porukka tanssii, juo, juttelee ja tupakoi myöhään yöhön. Totesin, että on melko mahdotonta nukkua "jo" kahdeltatoista, jos muut vielä bilettävät, sillä ääni kuuluu tosi hyvin vaikka ikkuna olisi kiinni.

Olisi niin paljon kaikkea kerrottavaa eilisestä päivästä, tästä asumisesta, ruoasta, jäätelösta ja muusta, mutta tämä olkoon lähinnä matkustuspostaus. Lisää elämisestä hieman tuonnempana.

Sananen säästä vielä. Täällä. On. Kuuma. Yli 30 astetta ihan varmasti, siis täällä läkähtyy! Pitää pian ostaa aurinkovoide, sandaalit ja hameita tai mekkoja.

Muutamia kuvia:

 

Tässä minun ja Gizemin huone. Se on muuten todella pieni, arvioisin että korkeintaan 12-15 neliötä meille kahdelle. Kun otin tätä kuvaa, olin ihan selkä seinää vasten huoneen oven vieressä. Mutta mitäpä sitä muuta tarvitsee kuin sängyn, pari hyllyä (tykkään hurjasti noista seinillä olevista hyllyistä!), tuolin, työpöydän, vaatekaapin. Näiden lisäksi jaamme kahden muun tytön kanssa (joilla on samanlainen pikku makuuhuone) suihkun, vessan ja pienen eteisen, jossa on jääkaappi. Koko kerroksessa on vain kaksi keittiötä, joten sen jaan parinkymmenen muun kanssa. Täällä on tosin sen verran edullista, että voisin syödä ulkona vaikka joka päivä.

 

 Tässä jonkinlaista nykytaidetta yhdeltä keskustan aukioista, aika hieno minusta ;) Ja koko juttu on tehty laudankappaleista ja puupaikoista, jotka on maalattu eri väreillä.

 

Löysin kroatialaisen ystäväni Anan kanssa salaisen puutarhan tästä asuntolan ja keskustan välistä. Tai ehkä se ei ole kovin salainen, mutta joka tapauksessa vanhojen muurien ympäröimä pieni vehreä puisto, jonne vie vain pieni portti ja vanhat kiviportaat. Ylhäältä puiston perältä löytyi suloinen kahvila, joka valitettavasti soittaa paikkaan täysin sopimatonta hiphop- ja räpmusiikkia. Näkymät olivat silti hienot ja kylmä jäätee maistui!

  

Ja lopuksi kuva terassilta, jossa istuin yhtenä iltana lukemassa kirjaa (Senor Peregrino) pari kolme tuntia nauttien lämpimästä illasta ja lasillisesta aitoa limonadea. Aivan ihanaa.